3. SOPULI EN TAHDO OLLA

Istahdin jäniksen mylläämään jäkälikköön. Aurinko lämmitti mukavasti ja hetken nautin vain olostani. Kuuntelin tunturin kuvetta pyyhkivän tuulen tuiverrusta ja katselin yli laajojen vihreiden metsien. Kaukana virtaavat siniset joet näyttivät vappuviuhkan nauhoilta.

-Et kai sinä sopuli kuvittele olevasi?
Edessäni keikistelevän sopulin jänismäiseen olemukseen oli tullut kettumaista oveluutta. Pää oli hieman keikallaan, toinen suupieli mutrussa ja kapeista raoista tuijottavat silmät mittailivat minua punnitsevasti.

-En todellakaan, tokaisin.

-No hyvä, Sepuli Jäniksenkäpälää ei nimittäin sahata silmään.
-Tai kyllä minä pienenä halusin olla sopuli ja saatoinpa vähän luullakin olevani sellainen, sanoin ja sopulin arvioiva ilme
muuttui epäuskoiseksi

-Sopuliko, ah ja kurkkuun jäänyt kalanruoto sanoisi yksi tuntemani typerä kuukkeli, mutta kuka nyt sopuli haluaisi olla, sellainen laumaeläin, kaikki toistensa näköisiäkin.
-Siis hieman sinun näköisiäsi, tuumasin puoliääneen, mutta päätään pyörittävä sopuli ei kuunnellut sanojani.
-Kun olin pieni, äitini kertoi meille marsupoikasille usein satua sankarisopulista joka seikkaili lapissa ja pelasti tunturin eläimiä monenlaisista pulista, sanoin.
-Sankarisopuli, hah hah, Sepuli tuhahti, mutta huomasin sen jänismäisen ilmeen kadonneen.
-Sen nimi oli Sopuliturkki ja kaikki seikkailut tapahtuivat salaperäisessä Sopulikurussa jonka tiesivät vain muutamat tunturin eläimet.
-Sanoitko Sopulikuru, minähän tiedän sen paikan kuin omat, ...tuota siis käpäläni.
-Kyllä, siellä asui tuhansia sopuleja, mutta nokkelin kaikista oli Sopuliturkki, jonka seikkailut jäivät elämään mieleeni niin voimakkaasti, että muistan ne vieläkin.
-Muistelin satua kerran äidilleni ja hän kertoi Sopulikurun olevan ihan oikeasti olemassa kaukana Lapin tuntureilla.
-Pitkään mielessäni eli ajatus seikkailuretkestä jonka lopulta eräänä päivänä toteutin.
-Millä sinä sitten tänne pääsit, Sepuli kysyi.
-Meillä marsuilla on omat reittimme, mutta Rovaniemelle asti tulin junassa turistia näytellen.
-Turistia en ole kokeillutkaan vielä, Sepuli innostui.
-Olisikohan mukava olla Sepuli Turisti, karjahtelevatko ne turistit kuin karhut, tai loikkivatko ne?
-Niitä on monenlaisia, sen takia minäkin sovin hyvin turistiksi vaikka olin kyllä hilkulla paljastua kun minua erehdyttiin luulemaan kirjailijaksi.
-Kirjailijaksi, Sepuli oli repiä turkkinsa.
-Kyllä, lueskelin Myyrä-nimistä romaania aikani kuluksi kun ohi kiirehtinyt konduktööri huikkasi, että kirjailija on sitten lähtenyt käymään kotiseudullaan.
-Näki sitten nimeni lipusta ja totesi minun muistuttaneen hänen lempikirjailijaansa.
-Oliko se kirjan myyrä muuten yhtä rohkea seikkailija kuin Sopuliturkki, Sepuli kysyi.
-Seikkailija se kyllä oli, mutta ei se oikea myyrä ollut.
-Vähän niinkuin minä karhuna, Sepuli huokaisi.
-Niin, vähän niin kuin sinä karhuna tai jäniksenä ja minä turistina, sanoin.
-Minun nimeni on muuten Jero Petteri Rullahuuli ja olen reipas marsupoika Karkkilasta, esittelin itseni.
-Enpäs ole ennen marsua tavannutkaan, olet muuten aika tavalla sopulin näköinen, mutta muuten mukiinmenevä, ettet vain olisi sittenkin sopuli.
-Kuka tahansahan voi minulle tulla sanomaan olevansa marsu, minä kun en tiedä miltä marsut näyttävät
-Minä olen marsu, ihan oikea marsu, tuhahdin.
-Anteeksi, en tahtonut loukata, kai sinä sitten marsu olet ja vieläpä seikkailijamarsu.
-Olisipa mukava päästä
joskus seikkailemaan, Sepuli huokaisi.

-Voisitko nyt kertoa minulle missä Sopulikuru sijaitsee, niin voin jatkaa matkaani, sanoin ja sopulin ilme muuttui surulliseksi.
-Voinhan minä kertoa, mutta ei siellä ole enää kuin yksi vanha sopuli ja sitäkin on vaikea löytää.Saatuani Sepulilta ohjeet lähdin vaeltamaan kohti Sopulikurua.
Alkoi olla jo iltayö vaikka tunturien yläpuolella paistava aurinko valaisikin maisemaa kuin keskipäivällä.
Minua väsytti päivän vaellus ja purolle tultuani päätin syödä hieman, mutta nukahdin heti kun painoin pääni pehmeään jäkälätyynyyn.Yöllä heräsin siihen että joku seisoi takanani ja huokaili raskaasti, tönäisi kylkeeni ja köhi kurkkuaan.

-Sopiiko että tulen leiriisi yöksi, ei sillä että tällaista rohkeaa marsua tunturissa yksin yöpyminen pelottaisi, mutta olisi
mukavampi kun olisi juttuseuraa.

-Nimeni on muuten Pullahuuli. Sepuli Putteri Pullahuuli.




4. SEPULIN SOPULILAULU


Ei kommentteja: