10. VANHA SOPULIKURU

-Sepuli Kuppi-Tuhnuri, Master of Mikäsenytoli, Sepuli teutaroi tunturin suojaan kyhätyssä tulipaikassamme.
Olin koko aamun palanut halusta päästä Tuntemattoman Sopulin käsikirjoituksessa seuraavan luvun lukuun. Pappa Tunturisopuli oli kuitenkin pantannut mopedin sivutaskuun sullottua nivaskaa minulta kuin äreä sopuli.
Aamukärttynä hän oli puhissut siitä kuinka tunturit täyttyisivät tällä menolla uteliaista seikkailijoista, jotka halusivat selvittää kaikki sopulien salaisuudet käpälän käänteessä, kuin päivän televisio-ohjelmat konsanaan.
-Keimo Kuppi-Tuhkuri oli Vanhan Sopulikurun viimeinen vesikko, joka päätti päivänsä minkkitarhassa minkkiä esittäen ja toimi samalla Master of Minkkitarhana, sanoin Sepulille.
-Asuitko sinä Vanhassa Sopulikurussa, kysyin sitten purosta vettä ryystävältä Pappa Tunturisopulilta.
-Tokitoki Rullahuuli, asuinhan minä, vaikka olinkin vasta pikkusopuli, ihan nuori pappa, jopa vauvasopuli, mutta ainakin Vauvapappa Tunturisopuli olin silloin.
Pappa Tunturisopulilla oli nahkainen mopedilakki päässä, hansikkaat kädessä ja puhuessaan hän kiinnitti saappaita jalkaansa.
Asun täydensi karvakauluksinen nahkatakki ja housut.
-Vanhassa Sopulikurussa kaikki oli rauhallista, leppoisaa ja jännittävää.
-Elimme sopulisoinnussa keskenämme, kunnes kerran kaikki muuttui, Pappa Tunturisopuli murahti ja hypähteli henskeleitä olkapäille kiskoen.
-Miten kaikki sitten muuttui, Sepuli kysyi.
-Minkit tulivat.
-Mummo Iki-Minkki, sanoin, mutta Pappa Tunturisopuli pudisti päätään, niin että nahkakypärän nauhat heilahtivat.
-Eihän toki, Mummo Iki-Minkki tuli vasta sitten kun Vanha Sopulikuru oli jo vallattu ja vesikot jo lähes kadonneet.
-Paitsi Keimo Kuppi-Tuhkuri, sanoin ja Pappa Tunturisopuli nyökkäsi.
Hän hypähti mopedin istuimelle, nojasi bensatankkia vasten ja katseli tunturin rinnettä alaspäin, haaveksijan katseella kauas äärettömän taakse.
Punaisen mopedin bensatankin kiiltävästä pinnasta peilautuivat tunturin kiviset rinteet. Poronkellot kalkattivat alhaalla.
Pappa Tunturisopuli alkoi kertoa Vanhasta Sopulikurusta ja elämästä siellä. Ajasta jolloin kaikki oli paremmin.
Sopulit elivät silloin rauhassa vesikoiden ja muiden eläinten kesken. Tietysti vesikkoja piti varoa, ettei joutunut niiden ateriaksi, mutta koskaan ne eivät tappaneet huvin vuoksi kuten minkit myöhemmin.
-Vesikot pitivät yllä luonnon tasapainoa, olivat osa sitä.
Vanhan Sopulikurun urhein eläin oli tietysti Sopuliturkki, mutta rohkein kaikista oli sittenkin vesikko Keimo Kuppi-Tuhkuri, Pappa Tunturisopuli kertoi juhlallisella äänellä.
-Hänen pesäkolonsa oli Vanhassa Sopulikurussa viimeinen jonka minkit valtasivat.
Muistin kaikki huikean jännittävät Sopulikurun tarinat ulkoa lapsuudesta.
Uutta oli se, että oli kaksi Sopulikurua, uusi ja vanha.
Myöskään Keimo Kuppi-Tuhkurista en ollut kuullut. Vain seikkailuista joissa Sopuliturkki puolusti Sopulikurua viimeiseen sopulinkarvaan asti.
-Miten minkit löysivät ja valtasivat Vanhan Sopulikurun Pappa Tunturisopuli, kysyin.
-Tiedetään että ensimmäiset minkit olivat vankikarkureita eräästä minkkitarhasta, hän sanoi ja Sepuli hypähti intoa puhkuen seisomaan.
-Ja se miten ensimmäiset minkit löysivät Vanhan Sopulikurun selviää Tuntemattoman Sopulin luvusta Siivekäs salaliitto.
-Mutta eikös juuri se luku koitunut Pietro Papanasopulin epäonneksi, sanoin.
-Kerro nyt jo Pappa Tunturisopuli siitä kun minkkien karkurikopla tuli Vanhaan Sopulikuruun, Sepuli keskeytti ärsyttävästi.
-Kyllä Rullahuuli, juuri se luku on Tuntematon Sopuli käsikirjoituksessa luku, joka sisältää tulenarkoja tietoja, Pappa Tunturisopuli jatkoi rauhallisesti.
-Luku joka on aiheuttanut jo monta sopulivaellusta ja paljon kärsimyksiä keltaturkkien keskuudessa.
-Vau, oli varmaan jännittävää kun sellainen minkkikopla lymysi Vanhan Sopulikurun maisemissa, paikallaan pomppiva Sepuli hehkutti.
-Olihan se aluksi Sepuli hyvä, minkitkin olivat ensin hyvää pataa, tekivät omat kolot, pesivät sinne ja hankkivat ruokansa.
-Mutta pian niiden todellinen karva paljastui, Pappa Tunturisopuli huokaisi.
Alkuun omissa oloissaan puuhailleet minkit olivat lisäännyttyään alkaneet nopeasti vallata alaa Vanhassa Sopulikurussa.
Minkit olivat tappaneet ja hävittäneet kokonaisia vesilintupoikueitakin ihan huvin vuoksi.
Vesikkokanta oli alkanut huveta vallanhimoisten minkkien jaloissa.
Viimeiset vesikot olivat siirtyneet syvemmälle Vanhaan Sopulikuruun.
Minkit olivat tappaneet ja tuhonneet kuin vihan vimmassa kaiken löytämänsä.
-Ensimmäiset sopulivaellukset alkoivat silloin ja paniikissa valtavat laumat pakenivat yli tunturien etsimään uutta Sopulikurua.
-Vain Sopuliturkki uskollisine ystävineen jäi jäljelle.
-He halusivat auttaa urhean ja uljaan viimeisen vesikon, Keimo Kuppi-Tuhkurin karkuun, Pappa Tunturisopuli jutteli ja nojasi mopedin istuimella taaksepäin.
-Minkkiruhtinas Iki-Minkin suloisen kaunis tytär oli kuitenkin rakastunut Keimo Kuppi-Tuhkuriin ja paennut tämän mukana Vanhan Sopulikurun pohjukkaan.
-Sopuliturkki joukkoineen sai kaivettua Keimo Kuppi-Tuhkurille pakoreitin Vanhasta Sopulikurusta ja eräänä pimeänä syysyönä hän hyvästeli rakastamansa minkkikaunottaren viimeisen kerran, Pappa Tunturisopulin silmiin kihosivat kyyneleet.
-Sopulitrubaduurit jyrsivät sydäntäraapivia lauluja heidän rakkaustarinastaan ja monet näkivät Vanhan Sopulikurun ajan lopullisesti päättyneen tuohon tragediaan.
-Onneksi he tapasivat toisensa vielä siellä Minkkitarhassa sanoin, mutta Pappa Tunturisopuli huokaisi raskaasti.
-He eivät koskaan saaneet toisiaan Rullahuuli.
Pappa Tunturisopulin käpälät värisivät, kun hän ojensi minulle Tuntemattoman Sopulin käsikirjoituksen.
-Lue varovasti Rullahuuli, sillä kukaan ulkopuolinen ei saa tietää, että meillä on vielä tuo käsikirjoitus.



Ei kommentteja: